Paljon on muuttunut tässä yhteiskunnassa siitä, kun itse saavuin Suomeen 33 vuotta sitten pakolaisena. Koti-ikävää ei voitu sammuttaa kuten nykyään videopuhelun kautta (Messengerissä tai WhatsAppissa).. Silloin lähisukua tavoiteltiin puhelimitse puhelinkopeissa, koska ei ollut edes kännyköitä, eikä ollut edes rahaa, koska pakolaislaki työllistymisestä asetettiin vasta vuonna 2016. Myös silloin päätöstä oleskeluluvasta joutui odottamaan pitkään. Tänään koen kuitenkin olevani onnistunut sekä äitinä ja ihmisenä Suomessa. Helppoa ei ole ollut, mutta tässä järjestelmässä oli kaikki tarvitsemani palvelut ja paikat, sekä kotoutumiselle että itsensä toteuttamiselle. Nyt toimin sosiaalityöntekijänä lapsiperheiden sosiaalityössä, jossa yritän käyttää taustaani ja kokemuksiani hyödyksi kollegojeni kanssa.
Sosiaalityön pääperiaate on voimaannuttaa yhteiskunnan kansalaisia universaalisessa ulottuvuudessa sekä tasa-arvon periaatteella. Voimaannuttava prosessi alkaa heti kun asiakas saapuu sosiaalipalveluihin ihan mistä syystä tahansa. Jokaisen sosiaalityöntekijän kartoittaessa ilmoituksia/hakemuksia ja palveluiden tarvetta arvioidessaan on kartoitettava, miten maahanmuuttanut ihminen on sopeutunut uuteen yhteiskuntaan ja onko vaikeuksia toteuttaa itseään. Moni käyttää tähän termejä sopeutua, osallistua ja kotoutua. Kaikki sosiaalityön fokusoiminen kuitenkin liittyy siihen, miten voidaan voimaannuttaa asiakasta hänen alkavalla matkalla uudessa yhteiskunnassa. Sen takia palvelutarpeen arvioinnissa, missä tällä hetkellä työskentelen, asiakkaiden tilanteiden kartoittamisen teen hyvin laajasti, jossa taustatekijät pelaavat tärkeämmän roolin ongelman selvittämisessä. Tähän laajaan taustaskaalan sisältyvät kulttuuriset erot, kielelliset haasteet, mentaliteetti ja tavat toimia. Nämä ovat avain kotouttamisen arkeen. Maahanmuuttaja ei lähde ulkomaailmaan vain ruumiillisesti, vaan kantaa mukana kaikki opit ja tavat, jotka on saanut varhais- ja nuoruusiässä.
Kehittämispäällikkö Merja Aniksen tekemässä tutkimuksessa ”Lastensuojelun ammattilaisten tulkintoja maahanmuuttajasosiaalityöstä” (2006) tuodaan esiin näkemyksiä liittyen kulttuurivaikutteiseen tulkintaan. Hänen mukaansa sosiaalityö ja palvelut rakentuvat ongelmakeskeisesti, koska kulttuuriset erot nähdään ongelmina ja puutteina. Voidaan esimerkiksi tulkita, että maahanmuuttajien lasten- tai kodinhoitotaidot ovat puutteellisia, jos ne poikkeavat suomalaisista tavoista. (Payne 2005.) Keskustellessani sosiaalityöntekijänä vanhempien kotihoitotaidoista tai vanhemmuuteen liittyvistä teemoista, itse kiinnitän huomiota eniten vanhempien omaan taustaan, syntyperän ja kasvatuksen paikkaan, josta hän on saanut ensimmäiset askeleet ja opetukset elämästä. Nämä ominaisuudet auttaisivat ymmärtämään, kuinka paljon henkilö itse on tietoinen kulttuurisista eroista, maiden teollisuuden kehityksestä ja arvoista. Vertailemalla näitä asiakkaan kanssa auttaa häntä ymmärtämään oman näkemyksen ja suhtautumisen asioihin, koska sosiaalityö omassa ideologiassaan tavoittelee muutosta jokapäiväiseen elämään ja kokonaisvaltaiseen toimintakykyyn.
Tämän lisäksi, pakolaistaustainen asiakas voi kaivata erilaista lähestymistapaa ja toimintamallia. Kun tiedän asiakkaan taustan olevan pakolainen, otan huomioon erityisherkkyyttä, johtuen traumaattisista kokemuksista, jotka pakolainen kantaa mukanaan päivittäin. On muistettava, että ero muista maahanmuuttajista on se, että pakolaiset ovat lähteneet paosta eivätkä seikkailua varten tai varman suunnitelman saattelemana
Osallistuin vuonna 2022 Pakolaismatkalla -kirjoituskilpailuun. Kuvasin omassa kirjoituksessani, kuinka yllättynyt olin Albanian ulkopuolisesta maailmasta muuttoliikkeen ensimmäisissä askeleissa: ”Kahden päivän hotellivierailun jälkeen lähdimme Turkin rajalle. Kanssamme matkusti kaksi maanmiestä, jotka olivat kotoisin samasta Albanian kaupungista, Fieristä. Tuolloin suurin huoleni oli se, että minulla ei olisi paikkaa missä pestä vauva (kuten Albaniassa oli tapana pestä joka ilta), eikä myöskään paikkaa missä pestä vauvan vaatteet. Tieto kertakäyttövaippojen olemassaolosta olisi lievittänyt huolta, mutta emme tienneet kuinka paljon Albanian ulkopuolinen maailma oli edennyt kehityksessä, niin kuin jo kertakäyttövaippojen suhteen. Muistan, kun istuimme kahvilassa Turkin rajalla, pyysimme teetä. Tarjoilija toi teekupit täynnä kuumaa vettä ja lautasella pienen paperipussin. Pohdimme vain, että miksi he toivat vettä, kun tilasimme teetä. Olimme sanattomia ja vilkkaisimme toisiamme varovasti samalla kun tuijotimme kuumaa vesikuppia. Kukaan ei uskaltanut puhua eikä reagoida tilanteeseen, koska jopa puhumatta silmämme puhuivat sitäkin enemmän. Huomatessani, ettei kukaan uskaltanut tehdä mitään, otin rohkeasti teepussin lautaselta, repäisin siitä yläkulman auki ja kaadoin kuuman veden sekaan ajattelemalla sen olevan teetä. En erehtynyt, se oli teetä, joka levisi puruineen veden pinnalle, mutta ei liuennut. Tuolloin tuli tarjoilija, joka katsoi minua yllättyneenä ja sanomatta mitään otti teekuppini mukaan, johon olin kaatanut teepussin ja toi toisen samanlainen, kuumaa vettä ja avaamaton teepussi lautasella. Tämä asetti minut edelliseen tilanteeseen. Pojat, jotka seurasivat koko ajan tapahtunutta, ottivat teepussit ja panivat ne omiin kuppeihinsa. Vesi alkoi saada väriä ja huomasimme, että se muuttui teeksi. Kuka olisi voinut ajatella, että jopa teetekniikassa oltiin edistytty niin paljon!”
Itsensä toteuttaminen on jokaisen yksilön perusoikeus. Jokaisella on tavoite löytää oma paikkansa, missä elää ja asuu, huolimatta siitä mihin elämän aallot häntä kysymättä heittelevät. Oman paikan löytäminen kuitenkin riippuu sekä mikro-tasolla omasta halusta ja motivaatiosta elämän tavoitteiden saavuttamisesta sekä makro-tasolta, jotka yhteiskuntapolitiikka ja yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat. Ilman sosiaalityön palveluita minä ehkä en olisi tänään sosiaalityöntekijä eikä lapseni korkeasti koulutettu. Olin pakolainen ja reittini itsensä toteuttamisen polulle ei ollut helppoa. Oli hetkiä, kun kaipasin enemmän ymmärrystä ja tukea, mitä en saanut, sen takia olen tässä paikassa ja omasta tahdosta autan maahanmuuttaneiden lisäksi omia kollegoja, jotka kohtaavat päivittäin ihmisiä eri kulttuureista ja auttavat heidän perheitä tänään ja tulevaisuudessa.
Silvana Berki on muuttanut Suomeen 33 vuotta sitten, rakentanut tänne elämänsä ja työskentelee nyt sosiaalityöntekijänä (YTM).
Viitteet
Merja Anis (2006) Lastensuojelun ammattilaisten tulkintoja maahanmuuttajasosiaalityöstä lastensuojelun asiakkaina. Janus vol. 14 (2) 2006, 109-126.
Pakolaismatka kirjoituskilpailu 13.6.2022.
https://www.maailma.net/uutiset/pakolaisten-kokemuksia-kerattiin-kirjoituskilpailussa.
Roosa Niemelä (2020). Työntekijöiden rooli hygieniakasvatuksen ylläpitäjinä. (Jukka, Jussi & Markku 2010, 173). https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/341618/Niemel%C3%A4_Roosa.pdf?sequence=2&isAllowed=y .
Payne M (2005) käyttämä käsite on “black perspectives” Anis Merjan tutkimuksessa (2006).
