Johanna Hiitola, Eveliina Julkunen & Netta Bracone
Koronapandemian tuoma poikkeustila on antanut meille suomalaisille näkökulmaa siitä, miltä tuntuu elää tilanteessa, jossa omien läheisten tapaaminen ja perhe-elämä ei ole lähimainkaan samanlaista kuin ennen. Monet pelkäävät ikäihmisten hengen ja riskiryhmiin kuuluvien läheisten terveyden puolesta, eikä tartuntariskin pelossa läheisiä uskalla tavata kuten ennen. Etäisyyttä joudutaan pitämään tavattaessa ja samalla etäisyydet eri paikoissa asuviin läheisiin tuntuvat nyt aiempaa pidemmiltä, kun matkustamista ja ihmiskontakteja maan sisälläkin kehotetaan rajoittamaan.
Erossaolo perheestä on kuitenkin arkipäivää monille ihmisille myös ilman maailmanlaajuista pandemiaa. Maassamme nimittäin elää lukuisia pakolaistaustaisia ihmisiä, joiden perheenjäsenet ovat pysyvästi kaukana ja joiden kanssa yhdessä elämisestä ei ole lainkaan varmuutta.
Tarkoitamme pakolaistaustaisia perheitä, joissa osa perheenjäsenistä on Suomessa ja osa ulkomailla esimerkiksi pakolaisleirillä tai lähtömaassa. Perheiden toiveena on päästä jatkamaan yhteistä elämäänsä, joka on rikkoutunut sen myötä, että osa perheestä on joutunut pakenemaan tai muusta syystä lähtemään pois yhteisestä kodista ja asuinympäristöstä. Toiveena on saada elää taas turvallisesti yhdessä. Kyse on varsin arkisesta ja inhimillisestä toiveesta. Silti tiedossamme on, että näiden perheiden on vaikeaa tai lähes mahdotonta jatkaa tavallista perhe-elämää erilleen ajautumisen jälkeen, sillä perheen kokoon saamisen tiellä on monia esteitä. Tilanne on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätön ja siksi siihen on syytä kiinnittää huomiota.
Perheenyhdistäminen on pitkä ja vaikea prosessi
Ulkomailla oleskelevalla henkilöllä on mahdollisuus hakea itselleen oleskelulupaa Suomeen sillä perusteella, että hänen oleskeluluvan saanut perheenjäsenensä asuu täällä. Prosessia kutsutaan perheenyhdistämiseksi. Mahdollisuus hakea oleskelulupaa perhesiteen perusteella perustuu Ulkomaalaislakiin.
Perheenyhdistäminen ei kuitenkaan perustu pelkästään valtiolliseen lainsäädäntöön, vaan myös YK:n ihmisoikeuksien julistuksen perusteella jokaisella ihmisellä on oikeus perhe-elämään ja perhettä yhteiskunnan perusyksikkönä tulisi suojata. Lisäksi YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella lapsen etu ja oikeus huolenpitoon tulee olla keskiössä viranomaistoiminnassa (YK 1991).
Perheenyhdistäminen kuulostaa lainsäädännön näkökulmasta yksiselitteiseltä, mutta kyse on itse asiassa monivaiheisesta, pitkästä ja kaikille sen osapuolille työläästä prosessista. Prosessissa ulkomailla asuva perheenjäsen aloittaa hakuprosessin. Perheenyhdistämistä voivat hakea Suomessa oleskelevan henkilön avo- tai aviopuoliso, hänen alaikäiset lapsensa tai alaikäisen lapsen huoltaja. Joissain tapauksissa oleskelulupaa voi hakea myös muu omainen, joka on täysin riippuvainen Suomessa oleskelevasta henkilöstä. Prosessiin kuuluu useita vaiheita ja aikaa siihen kuluu vähintään kuukausia, usein jopa vuosia. Prosessi käynnistyy ulkomailla asuvien perheenjäsenten jättäessä monisivuisen hakemuksen lähimpään Suomen suurlähetystöön.
Hakemuksen täyttäminen on luonnollisesti kieltä osaamattomalle perheenjäsenelle käytännössä mahdotonta, jolloin Suomessa asuva perheenjäsen asettuu keskeiseen rooliin. Suurlähetystö saattaa myös sijaita eri maassa, kuin missä perhe oleskelee. Esteeksi voi muodostua matkustusta varten tarvittavan viisumin puuttuminen.
Jos matkustus on mahdollista, seuraavaksi on vuorossa suurlähetystön asiointiaikojen varaaminen ja matkojen suunnittelu, sillä kaikkien lupaa hakevien perheenjäsenten tulee käydä tunnistautumassa lähimmässä suurlähetystössä. Hakemuksen vireillepanon ja tunnistautumismatkan jälkeen alkaa odotus, sillä hakemuksen käsittely kestää noin 10-12 kuukautta. Välissä perheenjäsenet saatetaan vielä kutsua erikseen suurlähetystöön haastatteluun.
Ulkomailla oleskeleva perhe elää usein turvattomissa olosuhteissa, jossa lapset eivät voi käydä koulua, aikuiset käydä töissä ja mahdollisuus perusterveydenhuollon palveluihin voi olla rajallinen. Huolet kasvavat usein suuriksi kaikilla perheenjäsenillä niin ulkomailla kuin Suomessakin. Prosessilla on tutkitusti vaikutusta kaikkien psyykkiseen hyvinvointiin. Se aiheuttaa usein masennusta, unettomuutta, ahdistuneisuutta ja vaikeuttaa merkittävästi Suomessa asuvien perheenkokoajien kotoutumista, joka on silloin vasta alussa (ks. Hiitola 2019). Pitkät prosessit ja epävarmat elinolosuhteet vaikuttavat erityisesti lasten mielenterveyteen, millä voi olla kauaskantoiset seuraukset.
Perheenyhdistäminen vaatii paljon rahaa
Perheenyhdistämisprosessiin liittyy myös keskeisesti raha. Perheiden on itse maksettava prosessin kaikki kulut. Pelkkä prosessin käynnistäminen vaatii varoja: esimerkiksi puolison ja kahden lapsen hakemusmaksut maksavat noin 1300 euroa, lisäksi kuluja aiheutuu asiakirjojen hankkimisesta, matkoista suurlähetystöön ja lopulta matkoista Suomeen, jos hakemus on myönteinen. Perheenkokoajalla voi mennä prosessiin kaikkinensa jopa kymmeniä tuhansia euroja, ja rahoitus tapahtuu useassa tapauksessa lainaa ottamalla erityisesti jos hakija on pakolaistaustainen.
Varallisuus sai aiempaa suuremman roolin perheenyhdistämisessä vuonna 2016, kun Suomen eduskunta hyväksyi perheenyhdistämistä koskevat lakimuutokset, joiden myötä mahdollisuudet perheenyhdistämiseen vaikeutuivat merkittävästi (HE 43/2016). Muutoksen myötä myös osa pakolaistaustaisista henkilöistä siirtyi niin sanotun toimeentuloedellytyksen piiriin.
Käytännössä tällä hetkellä toimeentuloa vaaditaan toissijaista suojelua saaneelta, yksilöllisestä inhimillisestä syystä oleskeluluvan saaneelta sekä ihmiskaupan uhrilta. Perheen kokoajalta vaaditaan tällöin tietyn tasoista toimeentuloa, jotta hänen katsotaan voivan elättää perheensä. Esimerkiksi nelihenkisen perheen vanhemmalta edellytetään 2600 euron nettotuloja voidakseen saada puolisonsa ja kaksi lasta Suomeen. Kolmen lapsen ja kahden aikuisen perheessä rahaa vaaditaan 2900 euroa. Tämä vastaa yli 4000 euron kuukausipalkkaa.
Suomessa olevalla perheenjäsenellä harvoin on kotoutumisen alkutaipaleella työpaikkaa tai siihen tarvittavaa kielitaitoa, joten toimeentuloedellytyksiä on käytännössä erittäin vaikeaa tai mahdotonta täyttää. Muutos koskee myös suurta osaa alaikäisenä yksin tulleista pakolaisnuorista, joiden vanhemmat hakevat Suomesta oleskelulupaa perhesiteen perusteella.
Vaikka varsinaisen pakolaisaseman eli turvapaikan saaneet ihmiset on vapautettu toimeentuloedellytyksestä, heitä koskee kolmen kuukauden aikaraja, jonka aikana turvapaikan saaneen henkilön tulee aloittaa perheenyhdistämishakemus välttyäkseen edellä esitellyn toimeentuloedellytyksen soveltamisesta.
Ensimmäiset kolme kuukautta oleskeluluvan myöntämisestä ovat muutoinkin hyvin kuormittavaa ja ruuhkaista aikaa. Samaan aikaan henkilön tulee yleensä löytää asunto, selvittää Suomessa asumiseen liittyvät byrokratian ensiaskeleet, hakeutua kotoutumiskoulutukseen ja saada arki toimimaan – ja samalla käsitellä sitä, että pitkä epävarmuus omasta tulevaisuudesta on vihdoin saanut ratkaisun. Näiden asioiden keskellä olisi lisäksi autettava ulkomailla olevia perheenjäseniä tekemään suomenkielinen perheenyhdistämishakemus ja koota raha hakemuksen maksuihin.
Perheenyhdistäminen on tehty vaikeaksi, kalliiksi ja kuormittavaksi pakolaistaustaisille ihmisille. Nykyinen käytäntö on kohtuuton monesta eri näkökulmasta:
- Kolmen kuukauden aikaraja tai toimeentuloedellytykset vaikeuttavat merkittävästi perheen mahdollisuuksia elää yhdessä turvallisissa olosuhteissa. Tämä hidastaa Suomessa asuvan perheenjäsenen oman kotoutumisprosessin alkamista.
- Suuret kulut aiheuttavat tutkitusti velkaantumista.
- Pitkittynyt perheen erossaolo vaikuttaa perheiden hyvinvointiin ja dynamiikkaan. Vallitseva pelko tulevaisuudesta heikentää kaikkien osapuolten jaksamista.
Ihmisten asettaminen kohtuuttomiin olosuhteisiin ei ole toimivaa ja inhimillistä kotoutumisen edistämistä. Kaikista edellä mainituista syistä olisikin tärkeää helpottaa Suomen perheenyhdistämisprosessia. Helpotuksia voisi tehdä toimeentuloedellytyksiin ja hakumahdollisuuksiin suurlähetystöistä. Hakemusmaksuja tulisi kohtuullistaa ja alaikäiset hakijat tulisi vapauttaa hakemusmaksuista ja toimeentuloedellytyksestä kokonaan, riippumatta oleskeluluvan tyypistä.
Globaali sosiaalityö ry:llä on käynnissä kampanja, jolla pyritään tukemaan taloudellisesti perheenyhdistämisprosessia läpikäyviä perheitä. Lue lisää kampanjasta täältä.
Lähteet
HE 43/2016 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi ulkomaalaislain muuttamisesta. https://www.finlex.fi/fi/esitykset/he/2016/20160043.
Hiitola, Johanna (2019) Locating Forced Migrants’ Resources: Residency Status and the Process of Family Reunification in Finland. Social Inclusion 7(4), 190-199. Vapaasti luettavissa: https://www.cogitatiopress.com/socialinclusion/article/view/2327
Hiitola, Johanna, Jokinen, Elina, Bayan Shenwarai, Edris, Zaidan, Ahmed & Nieminen, Ellen (2019) Pitkittynyt erossaolo ja muutos pakolaisten perhesuhteissa. Liikkeessä yli rajojen -blogi: https://liikkeessaylirajojen.fi/pitkittynyt-erossaolo-ja-muutos-pakolaisten-perhesuhteissa/
Ihmisoikeusliitto (2020) Ihmisoikeuksien julistus. https://ihmisoikeusliitto.fi/ihmisoikeudet/ihmisoikeuksien-julistus/ Haettu 6.5.2020.
Jokinen, Elina & Bayan Shenwarai & Edris, Zaidan Ahmed & Nieminen, Ellen & Hiitola, Johanna (2019) Halvaantunut elämä. Liikkeessä yli rajojen -blogi. https://liikkeessaylirajojen.fi/halvaantunut-elama/
Migri (2020) Perheenjäsenen luokse Suomeen. Haettu 6.5.2020. https://migri.fi/perheenjasenen-luokse-suomeen.
Sisäministeriö (2020) Perheenyhdistäminen. https://intermin.fi/maahanmuutto/maahanmuuttopolitiikka/perheenyhdistaminen Haettu 6.5.2020.
Unicef (1991) Lapsen oikeuksien sopimus. https://www.unicef.fi/lapsen-oikeudet/mika-on-lapsen-oikeuksien-sopimus/ Haettu 23.8.2020.
