Nostamme tällä kertaa blogissa esille viime aikaisia sosiaalityöntekijöiden mielipidekirjoituksia. Kirjoitukset ottavat kantaa suojeluperusteista oleskelulupaa hakevien ihmisten saamaan vastaanottoraha-etuuden leikkaamiseen, sekä ns. käännytyslakiin, joka rajaisi ja jopa estäisi turvapaikkahakemuksen jättämisen Suomen itärajalla. Sosiaalityöntekijät näkevät näissä lakiehdotuksissa merkittäviä riskejä ja syventävän jo haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tilanteita. Tervetuloa lukemaan!
****
Hallituksen suunnittelema käännytyslaki on eettisesti kestämätön
HS 22.3.2024
Hallitus esittää turvapaikan hakemista itärajalla vaikeuttavaa poikkeuslakia. Hakemuksia otettaisiin vastaan vain hakijoilta, joiden erityisen haavoittuva asema on suoraan tunnistettavissa, kuten vammaisilta ja lapsilta. On epärealistista olettaa, että rajaviranomaiset pystyisivät tunnistamaan ihmiskaupan, kidutuksen tai seksuaalisen väkivallan kaltaisia haavoittuvuustekijöitä lyhyessä kohtaamisessa ilman mahdollisuutta tulkin käyttöön. Laki voisi johtaa myös perheiden hajottamiseen rajalla, jos lasten huoltajien hakemuksia ei otettaisi vastaan.
Itärajaa koskevassa keskustelussa on korostunut maahantuloon liittyvä uhkapuhe. Haavoittuva asema ja mahdollinen hengenvaara eivät poistu, vaikka henkilö saapuisi rajalle välineellistetyn maahantulon kautta. Useat itärajalle saapuneet turvapaikanhakijat ovat kotoisin maista, joista tulevien suojelun tarpeen Suomi ja muut valtiot ovat tunnustaneet. Vuonna 2023 myönteisen turvapaikkapäätöksen sai 1 571 henkilöä, eli heidän todettiin olevan vaarassa lähtömaassaan.
Pakolaiset kokevat Euroopan rajoilla väkivaltaa ja siitä seuranneita kuolemia on raportoitu muun muassa Välimerellä ja Puolan rajametsissä. Maahantulon estäminen ja maasta poistaminen tulevat todennäköisesti johtamaan rajaviranomaisten siviileihin kohdistamaan voimankäyttöön myös itärajalla.
Suunniteltu laki on ristiriidassa perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten kanssa. Sosiaalityöntekijöinä ammattieettinen velvollisuutemme on vastustaa sen ajamaa ihmisoikeusvastaista maahanmuuttopolitiikkaa. Olemme äärimmäisen huolissamme hallituksen valmiudesta hylätä ihmisoikeusvelvoitteet ja jättää turvaa hakevat ihmiset vaille todellista mahdollisuutta hakea suojelua. Meidän ei tule antaa periksi yrityksille horjuttaa Suomen sitoutumista ihmisoikeuksiin.
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010302002.html
Kirjoittajat:
Maura Nurmi, sosiaalityöntekijä, Helsinki
Ona Needelman, sosiaalityöntekijä, Helsinki
Satu Söderholm, sosiaalityöntekijä, Espoo
****
Vastaanottorahasta leikkaaminen vaarantaa suojelun tarpeessa olevan jokapäiväisen selviytymisen
HS 24.3.2024
”Hallitus ehdottaa vastaanottorahan merkittävää pienentämistä. Vastaanottorahaa voivat hakea ilman muita tuloja olevat tilapäistä suojelua saavat ukrainalaiset, turvapaikanhakijat ja ihmiskaupan uhriksi tunnistetut, joilla ei ole kotikuntaa Suomessa. Yksinolevan vastaanottorahaa ehdotetaan vähennettäväksi 348,50 eurosta 300 euroon kuukaudessa. Esityksen mukaan 300 euron tulisi riittää yksin olevan ruokamenoihin, vaatteisiin, vähäisiin terveysmenoihin sekä paikallisliikenne-. hygieniatarvike- ja puhelinkuluihin. Nykyisin yleistyneiden hajasijoitettujen vastaanottokeskusten asiakkaiden tulee asioida säännöllisesti vastaanottokeskuksessa, jotta palvelut jatkuvat. Toisaalta vastaanottojärjestelmän kannalta edullisen ja inhimillisen yksityismajoitusmuodon kohdalla riskinä on, ettei se ole taloudellisesti mahdollista yksilötasolla. Esityksen ja indeksijäädytyksen yhteisvaikutus tarkoittaa 20-22% alennusta vastaanottorahaan, kun taas säästöennuste valtiolle on vain 8,7-9,6 miljoona euroa vuositasolla.
Sosiaalityön ammattilaisina nostamme esille, että hallituksen esittämät perustelut vastaanottorahan ehdotetusta pienestä määrästä ovat epäselviä ja vailla kokonaisarviota. Vähennystä perustellaan kiireellisen toimeentulotuen määrällä, perustoimeentulotuen ravintomenojen osuudella, vastaanottopalveluissa saatavilla riittävillä hyödykkeillä ja vastaanottopalveluissa olemisen lyhytkestoisuudella. Turvapaikkaprosessien kestäessä 1-1,5 vuotta ja tilapäisen suojelun saajien asuessa vastaanottokeskuksessa ainakin vuoden, on kiireellisen toimeentulotuen tilanteeseisiin vertaaminen kestämätöntä. Epäselväksi jää myös se, mitä kaikkea hyödykkeillä tarkoitetaan. Vastaanottokeskuksen asiakkaiden ajaminen taloudelliseen ahdinkoon lisää vastaanottokeskusten tarvetta lisätä hyödyketukea tai harkinnanvaraisen vastaanottorahan myöntämistä, jolloin säästöjä ei synny.
Vastaanottolaki velvoittaa turvaamaan palveluiden piirissä olevien toimeentulon ja huolenpidon sekä erityisen huomion kiinnittämisen lapsen edun toteutumiseen sekä kehityksen ja terveyden turvaamiseen. Vastaanottorahan leikkaaminen vaarantaisi vastaanottopalveluiden saajien mahdollisuuden selviytyä välttämättömistä menoista. Huomioitava on myös se, ettei turvapaikanhakijan ole helppoa työllistyä, työmarkkinoiden syrjivyyden sekä turvapaikanhakijoiden työnteko-oikeuteen liittyvien poliittisten linjausten vuoksi. Myöskään tilapäistä suojelua saavien työllistyminen ei tapahdu hetkessä kieli- ja koulutusvaatimusten vuoksi. Riskinä vastaanottorahan merkittävälle laskemiselle on, että ihmiset hakeutuvat herkemmin epävirallisiin työsuhteisiin ja ihmiset altistuvat työperäiselle hyväksikäytölle ja ihmiskaupalle yrittäessään turvata jokapäiväisen selviytymisensä.
Peräänkuulutamme hallituksen lainsäädännön määrittämää velvoitetta varmistaa kaikkien maassa olevien lasten edun arvioiminen päätöksenteossa sekä ihmisarvoisen elämän turvaamisen.”
Linkki mielipidekirjoitukseen: https://www.hs.fi/mielipide/art-2000010307705.html
Kirjoittajat:
Eveliina Singh, vastaanottokeskuksen sosiaalityöntekijä
Alisa Ajomaa, sosiaalityön maisteriopiskelija, Helsingin yliopisto
Mimosa Puumalainen, sosiaalityöntekijä, väitöskirjatutkija, Lapin yliopisto
