Kolmen kuukauden harjoittelumme Mwanzassa lähenee loppuaan. Työskentely paikallisessa Ni Hekima Pekee -järjestössä on ollut hurjan mielenkiintoista ja antoisaa. Ni Hekima Pekee (NIHEP, ”there’s only wisdom”) työskentelee Butimban ja Lwanhiman alueilla Mwanzassa ja tekee työtä lasten ja perheiden tukemiseksi yhteistyössä.
Järjestö on tukenut vähävaraisten perheiden lasten koulunkäyntiä, perustanut yhteistä liiketoimintaa työstäviä vanhempien ryhmiä esim. HIV-positiivisille sekä työskennellyt erilaisten yhteisön sosiaalisten ongelmien kuten perheväkivallan, sairauksien ja päihdeongelmien kanssa. Yhteistyötä tehdään muun muassa alueiden sosiaali- ja kouluviranomaisten sekä paikallisten, vapaaehtoispohjalta toimivien yhteisösosiaalityöntekijöiden kanssa. Rahoituksensa järjestö saa pääosin suomalaiselta Mwembe-järjestöltä.
Vuodenvaihteessa perustettu 11-22-vuotiaiden tyttöjen ryhmä tapaa kahdesti viikossa Sahwassa, Lwanhimassa. Meidän aloittaessamme toukokuussa, ryhmän toiminta haki vielä muotoaan, joten harjoittelumme ajan olemme keskittyneet pitkälti tyttöjen kanssa työskentelyyn. Ryhmän jäsenmäärä on lähes kaksinkertaistunut viimeisen kolmen kuukauden aikana ja jäseniä ryhmässä on nyt noin 50.
Aluksi tyttöjä houkutteli paikalle verkkopallon pelaaminen, johon yhdistettiin lyhyitä keskustelutuokioita. Paremmin tutustuessaan tytöt ovat olleet yhä kiinnostuneempia keskusteluista sekä piirtämisestä, jolloin pelaaminen on jäänyt sivurooliin. Tarkoituksena ryhmässä on tarjota tytöille turvallinen ympäristö jakaa ja keskustella heitä koskettavista aiheista. Lisäksi toiminta antaa mahdollisuuden tavata ystäviä mukavan ajanvieton merkeissä. Näin vahvistetaan tyttöjen käsitystä omista kyvyistään ja mahdollisuuksistaan, sekä tuetaan heitä esimerkiksi pysymään koulussa.
Olemme käsitelleet yhdessä erilaisia aiheita, kuten lasten oikeuksia, rakkautta, murrosikää ja päihteitä. Yksi laajempi teema on ollut unelmat ja tulevaisuuden toiveet, joita lähestyimme ensin piirtämällä ja keskustelemalla. Puhuimme haasteista, joita unelmien saavuttamisen edessä mahdollisesti on, sekä tyttöjen vahvuuksista, joita he voivat hyödyntää tavoitellessaan unelma-ammattejaan.
Useimmat tytöistä nimesivät suurimmiksi haasteikseen koulunkäyntiin liittyviä ongelmia, kuten rahan ja tarvikkeiden puutteen, kotitöiden opiskelulta viemän ajan sekä puutteellisen tiedon siitä, mitä aineita pitäisi valita tai mihin kouluun jatkaa. Julkisissa kouluissa ei Tansaniassa ole minkäänlaista opinnonohjausta. Päädyimmekin käsittelemään paikallisen koulujärjestelmän perusteita sekä erilaisia reittejä tyttöjen eri toiveammatteihin.
Ryhmässä on 10 tyttöä, jotka eivät käy koulua. Olemme tehneet kotikäyntejä heidän luokseen, selvittääksemme mistä koulun keskeyttäminen johtuu, mitä unelmia näillä tytöillä on ja miten voisimme auttaa heitä saavuttamaan niitä. Syitä koulun käymättömyyteen on monenlaisia: esimerkiksi teiniraskaus, epilepsia tai muu sairastaminen sekä toistuva luokalle jääminen. Suurimmalla osalla tytöistä ei ole nykyisen presidentin ankaran moraalisen linjan vuoksi mahdollista palata peruskouluun, joten olemme yrittäneet löytää tytöille muita koulutusvaihtoehtoja. Yksi heistä onkin nyt aloittamassa ompelijanopinnot paikallisen vapaaehtoisen luona.
Tyttöjen ryhmä sai nimen Wasiliana, ”vuorovaikutus” tai ”keskusteluyhteys.” Nimi tulee siitä, että vuorovaikutusta parantamalla pyritään vahvistamaan tyttöjen oman ääntä ja toimijuutta. Monet tytöistä ovat myös tulevaisuuden äitejä ja siten heidän toimintakykyä, sekä hyvinvointia parantamalla saadaan aikaan pitkäkestoisia positiivisia vaikutuksia. Olemme keskustelleet ryhmässä siitä, kenelle voi puhua tunteistaan ja ongelmista kotona tai koulussa, ja siitä miten tytöt toimivat erilaisissa ristiriitatilanteissa.
Järjestön yhteistyömahdollisuuksien parantamiseksi olemme vierailleet kouluviranomaisen luona sekä paikallisissa kouluissa tapaamassa rehtoreita ja tyttöjen vastuuopettajia ja kertomassa projektista. Kouluissa ei ole varsinaista terveydenhoitajaa, mutta sekä tytöille että pojille on omat vastuuopettajansa, joiden tehtävänä on tukea oppilaita terveydellisissä ja muissa nuoria askarruttavissa kysymyksissä.
Tuodaksemme eri osapuolet yhteen järjestimme 29.heinäkuuta tyttöjen ryhmän vanhempainpäivän, johon kutsuimme vanhempien lisäksi muita paikallisia toimijoita: koulujen rehtorit ja vastuuopettajat, alueen sairaanhoitajan, katujen puheenjohtajia, alueen kouluviranomaisen sekä alueella toimivan Plan International Tanzanian. Päivä oli menestys.
Järjestömme esittäytyi ja saimme aikaan hyvää keskustelua tyttöjen koulutuksen tärkeydestä ja alueen sosiaalisista ongelmista. Järjestö sai positiivista palautetta toiminnastaan ja kuulimme ettei julkisissa kouluissa, edes alakoulussa, järjestetä vanhempainiltoja. Yhteydessä koulun ja kodin välillä olisi parannettavaa -nyt yhteyttä otetaan vain silloin kun on ongelmia, jos silloinkaan.
Halusimme luoda tapahtumasta rennon vastapainoksi koulun ja kodin muodollisille yhteyksille. Päivän ilmapiiri olikin lämmin ja myönteinen. Tytöt olivat saaneet valmistella vieraille erilaisia esityksiä kuten näytelmän, tansseja, runoja ja laulua, ja seinille oli kiinnitetty heidän piirustuksiaan ihailtavaksi. Oli ilo nähdä kuinka innoissaan tytöt näyttivät taitojaan vanhemmilleen ja päivä päättyi tyttöjen verkkopallopelin seuraamiseen. Tarjolla oli virvoitusjuomaa ja maapähkinöitä.
Tahdomme kiittää GST:tä harjoitteluun saamastamme tuesta ja ohjauksesta, sekä NIHEPIN puolesta vanhempainpäivän tarjoiluista.
Minna Varho & Ida Nyroos
Kirjoittajat ovat Turun yliopiston sosiaalityön opiskelijoita. He suorittivat harjoittelujakson Globaali sosiaalityö ry:n kautta Tansanian Mwanzassa Ni Hekima Pekee -järjestössä 23.5.-22.8.2017.
