Koronarajoitukset tuovat eriarvoisuuden räikeästi esiin – Kreikan pakolaisleireillä turvavälit ja käsien pesu usein mahdotonta

Ilona Tapanainen

Koronavirusepidemia on koskettanut jollain tavalla lähes koko maailmaa. Samalla, kun meillä ollaan karanteenissa, tehdään etätöitä, noudatetaan fyysistä etäisyyttä ja pestään käsiä hullun lailla, yrittävät tuhannet turvapaikanhakijat selviytyä ylikansoitetuilla pakolaisleireillä. Monella on tunne, että heidät on unohdettu ja jätetty oman onnensa nojaan. 

Olin alkuvuoden vapaaehtoisena Samoksen ja Lesvoksen saarilla turvapaikanhakijoiden parissa. Jouduin palaamaan Suomeen suunniteltua aiemmin koronan vuoksi maaliskuun puolivälissä, sillä kahden viikon karanteeni oli pidettävä ennen uuden työn aloittamista Suomessa. Palasin niin sanotusti kreivin aikaan, sillä muutamia päiviä myöhemmin rajat menivät kiinni. Lähtiessäni Lesvokselta Suomeen oli Morian pakolaisleirillä jo tehty rajoituksia toiminnan suhteen. Esimerkiksi kaupassa käyntejä rajoitettiin niin, että perheestä yksi henkilö saa poistua leiriltä kauppaan. Samoksella leiri sijaitsee aivan kaupungin vieressä, ja Kreikassa varhaisessa vaiheessa yleisestikin asetettujen ulkonaliikkumiskieltojen mukaisesti myös leiriltä ei ole saanut poistua kaupungille ilman pätevää syytä. Järjestöjen toiminta laitettiin jo alussa tauolle, lukuun ottamatta terveydenhuoltojärjestöjä ja ruokajakelua. Hieman ironisesti tilanne on ikään kuin kääntynyt päälaelleen; leirejä halutaan suojella mahdollisesti ulkopuolelta tulevalta uhalta, sillä todennäköisesti joku muualta tullut järjestön työntekijä tai vapaaehtoinen voisi tuoda koronan mukanaan. 

Koronan leviämistä leireillä on haluttu estää kaikin tavoin, sillä tilanne muutenkin äärimmäisen huonoissa oloissa eläville ihmisille kävisi todennäköisesti katastrofaaliseksi, jos virus pääsisi leviämään leireillä. Pienten saarten terveydenhuolto ja teho-osastokapasiteetti ei riittäisi millään hoitamaan suurta sairastuneiden määrää. Tätä kirjoittaessani Morian tai Samoksen leireillä ei ole toistaiseksi kuin ihmeen kaupalla todettu yhtään koronatartuntaa. Rajoitustoimenpiteet ovat siis toimineet ja myös leirillä asuvat ovat toivoneet, että ylimääräisiä vierailijoita ei tulisi leirille. Joillain muilla Kreikan leireillä tartuntoja on, mutta käsitykseni mukaan nämä leirit eivät ole olosuhteiltaan yhtä haastavia kuin saarilla sijaitsevat leirit. 

Paljon julkisuutta saaneella Morian leirillä on tällä hetkellä yli 20 000 ihmistä. Leiri on alun perin suunniteltu noin 6000 ihmiselle. Samoksella tilanne on vastaava, vain pienemmässä mittakaavassa: noin 600 ihmiselle tarkoitetulla leirillä on yli 7000 asukasta. Viralliset leirit, joilla asutaan ylitäyteen ahdetuissa parakeissa, pystyvät tarjoamaan asumuksen vain pienelle osalle leiriläisistä. Suurin osa ihmisistä asuu leirien ympärille kasvaneissa telttaviidakoissa, joihin on kyhätty kaikenlaisia teltta-asumuksia niistä tarvikkeista, joita on saatu jostain haalittua. Teltat ovat usein vieri vieressä ja yhdessä teltassa voi asua monta ihmistä. Kaikkea täytyy jonottaa usein tuntikausia; ruokaa, vettä, lääkäriin pääsyä. Fyysisen etäisyyden pitäminen on käytännössä siis mahdotonta. Hygieniataso leireillä on todella huono, sillä vesipisteitä, vessoja ja suihkuja on ihmismäärään nähden aivan liian vähän. Myös veden tulossa saattaa olla pitkiä katkoksia. Käsien pesu koronaohjeistuksien mukaisesti on näin ollen ollut todella haastavaa, ja myös saippuasta on usein pula. Rotat, syyhy ja lutikat ovat normaalia arkipäivää. Jätehuolto on täysin puutteellista ja jätteitä lojuu käytävillä ja telttojen nurkilla. Leireillä on myös ollut suuria ihmisuhrejakin vaatineita tulipaloja, jotka syttyvät helposti esimerkiksi kaasukeittimien käytöstä teltoissa. Viimeksi muutama viikko sitten Samoksen leirillä oli suuri tulipalo, jossa kotiparakkinsa menetti monta sataa ihmistä. Pelastushenkilökunnan on vaikea päästä palopaikalle, koska tiet ovat täynnä telttoja, roskaa tai muita esteitä. Myös leiriläisten mielenterveys on stressaavissa oloissa koetuksella. Tappelut ja puukotukset ovat yleisiä ja itsetuhoista käytöstä esiintyy paljon myös lapsilla ja nuorilla.

Ainakin Moriassa koronatoimenpiteitä ovat melko alusta asti tehneet vahvasti itse leiriläiset joidenkin järjestöjen avustuksella. Leiriläiset perustivat Moria Corona Awareness Teamin, joka on tuottanut koronatietoutta sisältäviä julisteita ja flyereita eri kielillä, opastanut ihmisiä rajoitustoimenpiteissä ja ollut mm. kauppojen ovella ohjeistamassa turvalliseen kaupassa käyntiin. He ovat myös ommelleet tuhansia kankaisia maskeja leiriläisten käyttöön paikallisen järjestön avustuksella. Käsienpesupisteitä on perustettu leirin ulkopuolelle ja virallisen jätehuollon lakattua koronan takia jätteitä on alettu omatoimisesti kerätä ja siirrättää pois. Tiimi tiedottaa aktiivisesti sosiaalisessa mediassa toiminnastaan ja leirin tilanteesta ulkopuolelle. Syyriassa vuosia toiminut White Helmets on perustanut ryhmittymän myös Morian leirille ja se on ollut mukana koronatyössä. Yhdessä nämä kaksi järjestöä ovat kirjoittaneet EU:lle ja Euroopan maille kaksi julkista pyyntöä, joissa he ovat pyytäneet Geneven sopimusten ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia oikeuksia ja erityisesti heikoimmassa asemassa olevien ihmisten evakuoimista leireiltä ennen koronan mahdollista leviämistä leirille. Viimeisin kirje on kirjoitettu 10.5.2020, koska he eivät koe saaneensa apua ensimmäisen kirjeen tuloksena. Leirin eri yhteisöt ovat pitäneet viime viikkoina lukuisia mielenosoituksia leirin ulkopuolella ja vaatineet ihmisten siirtämistä leireiltä parempiin oloihin. Joitakin satoja riskiryhmiin kuuluvia ihmisiä on siirretty saarten leireiltä Kreikan mantereelle koronariskin vuoksi, mutta suurin osa on yhä saarilla. 

Järjestöillä on normaalisti suuri rooli leirien ylläpidossa, terveydenhuollossa ja kaikenlaisen opetus- ym. toiminnan järjestämisessä. Terveydenhuollon taso leireillä on huono, sillä huolimatta useiden järjestöjen työstä resurssit ovat aivan liian vähäiset hoitamaan tuhansia ihmisiä myös normaalioloissa. Suurin osa lääkäreistä ja hoitajista on muista maista tulevia vapaaehtoisia ja he ovat usein leireillä vain lyhyen aikaa. Koronan vuoksi monet vapaaehtoiset palasivat kotiin ja uusia ei ole voinut tulla Kreikkaan rajojen ollessa kiinni. Tilanne on siis entisestään huonontunut. Leirien virallinen ylläpito tarjoaa myös jonkin verran terveydenhuollon palveluja, mutta ne ovat hyvin vähäisiä ja puutteellisia.  

Koronan vuoksi kaikki ns. ylimääräinen toiminta on lopetettu, kuten koulut ja vapaa-ajan aktiviteetit. Monet järjestöt pyrkivät auttamaan kuitenkin myös kaukaa ja keräävät avustuksia leiriläisille. Moria Corona Awareness Team ja White Helmets ovat kuitenkin myös viestineet turhautumistaan siihen, että monet avustusjärjestöt eivät kysy leiriläisiltä itseltään, mitä apua siellä nyt tarvitaan. Moriaan on hiljattain toimitettu mm. suuri määrä vessapaperia, vaikka suurin osa leiriläisistä tulee maista, joissa vessapaperia ei käytetä ja se myös tukkisi leirin viemäröintisysteemin. Myös talvivaatteita ja peittoja on lähetetty, vaikka kesä on aluillaan ja lämpötila välillä jo hellelukemissa. Suurin tarve on heidän mukaansa tällä hetkellä puhtaalle vedelle.   

Korona on vaikuttanut myös uusiin Eurooppaan pyrkijöihin. Kumiveneillä Turkista Kreikan saarille rantautuvia ei voida viedä heti leireille koronariskin vuoksi, joten pahimmassa tapauksessa he ovat olleet päiväkausia taivasalla. Joissain paikoissa uusia tulijoita on pyritty viemään kahden viikon karanteeniin joihinkin väliaikaismajoituksiin, mutta ymmärtääkseni nämä ovat leiriäkin huonompia paikkoja olla. Liikkeellä on myös puheita ja kuvamateriaalia, joissa Kreikan rannikkoviranomaiset hinaavat kumiveneet takaisin Turkin vesille ja jättävät ihmiset oman onnensa nojaan merelle. Tätä on tapahtunut jo ennen koronaa, mutta huolena on nyt, että korona vie kaiken mediahuomion ja ihmisoikeusloukkauksia voidaan tehdä kaikessa rauhassa ilman kenenkään puuttumista asiaan.    

Koronan vuoksi leirien jo ennestään äärimmäisen huono tilanne on heikentynyt entisestään. Itse näkisin ainoana ratkaisuna, että EU-maat kantaisivat vastuunsa tilanteesta ja vastaanottaisivat leireillä asuvia ihmisiä. Kreikka ei tule pärjäämään yksin eikä sitä mielestäni voi yhdeltä maalta vaatia. Perusihmisoikeuksia loukataan EU:n rajojen sisällä koko ajan, joten meidän on aika kantaa vastuumme, oli sitten korona tai ei. Euroopan sosiaalityöntekijöiltä toivoisin näkyviä kannanottoja leireillä olevien ihmisten oikeuksien puolesta.  

Kirjoittaja Ilona Tapanainen on sosiaalityöntekijä ja tanssi-liiketerapeutti, joka on ollut vapaaehtoisena Samoksen ja Lesvoksen saarilla turvapaikanhakijoiden parissa.