Marhaba Shatilasta! Terveisiä Shatilasta!

Kirjoittaessani tätä blogitekstiä harjoittelujaksostani Libanonissa on jo kulunut tovi ja  helteinen Beirut on vaihtunut sateiseen Tampereeseen. Suoritin sosiaalityön  maisteriopintoihini kuuluvan harjoittelun Libanonissa toimivan National Institution of Social  Care and Vocational Training (NISCVT) -kansalaisjärjestön keskuksessa, joka sijaitsee  Shatilan palestiinalaisleirissä Beirutissa. Järjestö tunnetaan myös sen arabiankielisellä nimellä  Beit Atfal Assumoud (BAS). 

Tässä blogissa sosiaalityöntekijä Evelina Sironen on aiemmin kirjoittanut BAS:in toiminnasta sekä Libanonin  tilanteesta ja yhteenkietoutuneista kriiseistä. Harjoittelujaksoni aikana on konkretisoitunut se, miten laajalti  päällekkäiset kriisit vaikuttavat arkeen Libanonissa. Ukrainan sodan myötä huolta on lisännyt  myös potentiaalinen ruokakriisi, sillä Libanon on tuonut valtaosan tarvitsemastaan vehnästä  Ukrainasta. Kriisien vaikutukset sähkö- ja vesikatkoineen, leipäjonoineen, puutteellisine  jätehuoltoineen ja muine lieveilmiöineen tulivat tutuiksi kaikkialla maassa, mutta eritoten  Shatilassa. 

BAS tarjoaa sosiaalityön palveluiden lisäksi muun muassa päivähoitoa ja esikouluopetusta,  erilaisia toimintoja nuorille, hammaslääkärin palveluja ja erilaisia harrastusryhmiä.  Harjoittelun aikana konkretisoitui myös se, miten olennainen kansalaisjärjestöjen ja  ruohonjuuritason toimijoiden rooli on peruspalvelujen tarjoamisessa Shatilassa. Pääsin harjoittelun aikana osaksi työyhteisön arkea, osallistumaan sosiaalityöntekijöiden työhön ja  kotikäynneille, keskuksen päiväkotiryhmien toimintaan ja mukaan eri vierailuille. Minut on  otettu hyvin lämpimästi mukaan yhteisön arkeen ja juhlaan. 

Useat BAS:in työntekijöistä asuvat myös itse Shatilassa tai sen välittömässä läheisyydessä ja  myös itse palestiinalaisina kohtaavat ennakkoluuloja ja järjestelmällistä syrjintää. Yhteisöllisyys ja palestiinalainen identiteetti ovat kuitenkin näyttäytyneet suurena  voimavarana yhteisön keskuudessa. Kun kuljemme sosiaalityöntekijöiden kanssa leirin  kapeilla kujilla, vastaantulijat tunnistavat usein tutut työntekijät ja huikkaavat tervehdyksiään ja kuulumisiaan. Toisinaan saatamme ennalta sopimatta tai ohi kulkiessamme koputtaa  perheen kodin ovelle ja poiketa vaihtamaan kuulumiset. Useimmiten vieraille keitetään tällöin kahvit ja vastaanotto on muutenkin lämmin. Asetelma on hyvin erilainen verrattuna  esimerkiksi Suomessa tehtävään sosiaalityöhön, jossa työntekijän roolia usein sävyttävät  byrokratia ja viranomaisasema. Onkin kiinnostavaa pohtia, miten sosiaalityöhön vaikuttaa se,  että työntekijä edustaa itse samaa marginalisoitua ryhmää ja on vahvasti osa  paikallisyhteisöään. 

Yhteisön merkitys on sosiaalityössä tunnistettu jo kauan ja esimerkiksi Jane Addams Hull  House –setlementteineen on innoittanut monia. Myös suomalaisen sosiaalityön piirissä on  käyty jatkuvasti keskustelua siitä, että sosiaalityön tulisi vahvemmin jalkautua sinne, missä  ihmiset oikeasti liikkuvat ja elävät. On tärkeää muistaa, että myös globaalin etelän maissa ja yhteisöissä on paljon tietoa ja osaamista myös yhteisötyön teemoista kunkin yhteisön omassa kontekstissa. 

Useat kirjoittajat ovat kritisoineet länsimaista kulttuurista hegemoniaa sosiaalityön  kansainvälisessä yhteisössä ja itse sosiaalityön professiotakin voidaan pitää pääasiassa länsimaisen kulttuurin tuotteena (Gregory 2021; Hochfeld 2010; ref. Heinonen & Drolet  2012, 4). Palestiinassa syntynyt Edward Said (1978, 26) on kirjoittanut, että imperialismi ja  kolonialismi heijastuvat nykymaailmassakin kulttuurisen dominanssin kautta. Said on  kehittänyt postkolonialismin tutkimussuuntausta, joka pyrkii tarkastelemaan valtasuhteita ja  tunnistamaan ja haastamaan kolonialismin perinnön ja sen nykyaikaankin ulottuvat  vaikutukset. Myös sosiaalityössä on syytä reflektoida ja tarkastella kriittisesti sitä, kenen näkökulma ja tieto pääsevät esille ja kenen ääni nousee kuuluviin esimerkiksi opetuksessa tai  tutkimuksessa. 

Postkolonialistiseen sosiaalityöhön liittyy dekolonisaation käsite. Käsitteellä viitataan  pyrkimyksiin tehdä sosiaalityöstä relevanttia laajemmalle väestölle ja haastaa läntisen  sosiaalityön ja sen käytäntöjen siirtämistä sellaisenaan globaalin etelän maiden konteksteihin  (Gray ym. 2013, 2). Läntisiä teorioita ja käytäntöjä pyritään usein soveltamaan kaikkialla  maailmassa ilman, että niitä juuri pyrittäisiin adaptoimaan paikallisiin oloihin (Kleibl &  Noyoo 2020, 6). Tämän sijaan tulisi tarkastella kriittisesti niitä lähtöolettamia, jotka  pohjautuvat ainoastaan tiettyyn kontekstiin tai kulttuuriin. Länsimaisissa yhteiskunnissa ja sosiaalityössä ylipäätään olisi mielestäni lisäksi paljon opittavaa esimerkiksi juuri Shatilassa tehtävästä yhteisötyöstä ja ylipäätään yhteisön merkityksestä yksilölle. Yhteisö voidaan myös  käsittää laajemmin kuin tietyn alueen asukkaina ja soveltaa globaalia näkökulmaa myös tässä. 

“Palestiinalaisilla ei voi koskaan olla liikaa ystäviä”, toteaa Shatilan keskuksen johtaja harjoittelujaksoni loppuessa. Omalta osaltani yhteydenpito järjestöön ja sen ihmisiin jatkuu.  Olen saanut kutsun paikallisen ystävän pian järjestettäviin häihin ja suunnittelen myös gradua harjoittelun herättämistä teemoista. 

Kirjoittaja on sosiaalityön maisterivaiheen opiskelija Liisi Ylä-Kotola, joka oli sosiaalityön harjoittelussa Globaali sosiaalityö ry:n kautta Shatilassa, Libanonissa.

Lähteet 

Gray, Mel & Coates, John & Yellow Bird, Michael & Hetherington, Tiani (2013)  Introduction: Scoping the Terrain of Decolonization. Teoksessa Mel Gray & John Coates &  Michael Yellow Bird & Tiani Heatherington (toim.) Decolonizing Social Work. Lontoo,  Routledge, 1–25. 

Gregory, Joshua (2021) Social Work as a Product and Project of Whiteness, 1607– 1900. Journal of Progressive Human Services, 32(1), 17-36. 

Heinonen, Tuula & Drolet, Julie (2012) International social development: social work  experiences and perspectives. Halifax: Fernwood Publishing. 

Kleibl, Tanja & Noyoo, Ndangwa (2020) Introduction: Setting the scene for critical new social  work approaches in the neoliberal postcolonial era. Teoksessa Tanja Kleibl & Ronald Lutz & 

Ndangwa Noyoo & Benjamin Bunk & Annika Dittmann & Boitumelo Seepamore (toim.) The  Routledge handbook of postcolonial social work. Lontoo: Routledge, 1–9. 

Said, Edward (1978) Orientalism. New York: Penguin Classics.