Osa II: Mielessä Shatila: Mitä kuuluu Shatilan palestiinalaisleirille?

Tämä teksti on toinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen, joka vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.

Pakolaisten vaihtelevat ja muuttuvat mahdollisuudet työntekoon

Vierailin Shatilan pakolaisleirissä marraskuussa 2021 Beit Atfal Assumoud (BAS) järjestön keskuksessa. Vierailullani keskustelin paitsi BAS:in toiminnasta Shatilassa, mutta myös laajemmin Shatilan asukkaiden elämästä. Keskustelin johtaja Kassem Ainan kanssa koronan vaikutuksesta palestiinalaisten työllisyystilanteeseen ja heidän elämäänsä yleisesti. Leirien asukkaiden työllisyystilanne on ollut heikko jo vuosien ajan. Tilanne on entistä haastavampi, sillä monet ovat menettäneet työnsä talouskriisin ja pandemian seurauksena. Työttömyyslukemat leireillä ovat nousseet 65 prosentista 90 prosenttiin, kun äärimmäinen köyhyys koskee noin 80 prosenttia leirien asukkaista. Palestiinalaisten kohdalla kriisistä selviytymisessä on painottunut verkostojen merkitys. Perheenjäsenet tukevat toisiaan ja esimerkiksi Euroopassa asuvat sukulaiset tukevat taloudellisesti Shatilassa asuvia sukulaisia.

BAS tukee taloudellisesti erittäin haavoittuvassa asemassa olevia perheitä ja yksinäisiä vanhuksia.  Järjestö antaa taloudellista tukea asiakkaille epävirallisen valuuttakurssin mukaisesti perheiden todellisen taloudellisen tilanteen huomioon ottaen, sosiaalityöntekijä Zohour kertoo. Toisin sanoen, BAS:n tukijärjestelmään kuuluville perheille annettu tuki ei ole pienentynyt Libanonin liiran arvon heikentyessä. Järjestö on myös palkannut yliopistosta vastavalmistuneita nuoria koronavalistusryhmään, jonka tarkoituksena on jakaa tietoa koronaviruksesta ja sen leviämisen ehkäisemisen tärkeydestä. Samalla toiminta mahdollistaa työpaikan vastavalmistuneille nuorille, joiden työllisyysnäkymät ovat heikot. Naisilla on taas mahdollisuus osallistua käsitöiden tekoon ja myydä omia tuotoksiaan, Kassem Aina kertoo. 

Toisaalta työssäkäyvien palestiinalaisten on pitänyt käydä usein paikan päällä töissä silläkin uhalla, että voivat sairastua vakavasti virukseen. Libanonin palestiinalaisilla on kolminkertainen riski menehtyä koronavirukseen suhteutettuna koko väestöön, mikä on yhteydessä palestiinalaisten yleiseen terveystilanteeseen, köyhyyteen ja leirien olosuhteisiin, missä noin puolet Libanonin palestiinalaisista asuu. Etätyöskentely on omalta osaltaan etuoikeus, mihin monella palestiinalaisella ei ole mahdollisuutta. 

Palestiinalaiset työskentelevät usein minimipalkalla tai sitäkin pienemmällä summalla matalapalkkaisilla aloilla. Libanonissa minimipalkka on 675 000 liiraa. Summa vastasi aiemmin 450 dollaria, nyt summa vastaa 28 dollaria kuussa. Summa oli jo ennestään liian pieni kattamaan perheen kustannuksia. Samalla palveluiden ja päivittäisten elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet inflaation matkassa. Marginalisoitujen yhteisöjen kohdalla tilannetta hankaloittaa entisestään luku- ja kirjoitustaidottomuus, matalapalkkaiset työt ja työnteko-oikeuksiin liittyvä syrjivä lainsäädäntö. Ihmisten arjesta selviytyminen on lähellä mahdotonta.

Palestiinalaisten työoikeuksiin Libanonissa on lisäksi tapahtumassa lähiaikoina muutoksia, vaikka palestiinalaiset vaikuttajat ovatkin olleet skeptisiä muutosten todellisiin yhteiskunnallisiin vaikutuksiin liittyen.  Työministeri Mustafa Bayram muutti palestiinalaisten työnteko-oikeuksiin liittyviä rajoituksia niin, että palestiinalaiset pystyvät tulevaisuudessa työskentelemään ammattiliittoyhdistysten säännöstelemissä ammateissa, jotka on aiemmin kohdennettu pelkästään Libanonin kansalaisille. Kyseinen muutos mahdollistaa Libanonissa syntyneille virallisesti rekisteröidyille palestiinalaisille mahdollisuuden työskennellä esimerkiksi lääketieteen ja lainsäädännön aloilla. Muutos vaatii kuitenkin poliittisen tahdon lisäksi lainsäädännöllisiä ja yhdistysten ohjeistuksiin liittyviä muutoksia. Suunnitelmaa onkin kritisoitu siitä, ettei sitä ole liitetty vahvemmin syrjivien lainsäädäntöjen muutoksiin ja että muutoksen toimeenpano on jätetty ammattiyhdistysten vastuulle. 

Suojelun tarve ja arjen vaarat

Sosiaalisten ja taloudellisten turvaverkkojen loistaessa poissaolollaan, leirien turvattomuus on lisääntynyt viimeisten vuosien aikana. Shatila on yksi maailman tiheimmin asutuista alueista ja asukkaista noin puolet on palestiinalaisia. Leirit vetävät puoleensa myös henkilöitä, jotka pakenevat viranomaisia ja rikollisuus on yleistä leireillä. Edellisenä päivänä UNRWA:n koulun edessä oli ammuskelu, sosiaalityöntekijä Zohour kertoo. Kyse oli kahden perheen välisestä välienselvittelystä. Yleisesti väkivalta ja epätoivo ovat leireillä yleistyneet koronaepidemian ja talouskriisin myötä, Kassem Aina kertoo.  

Kriisi on lisännyt lasten ja lapsiperheiden haavoittuvuutta. Libanonissa mm. lapsityövoima ja lasten kokema nälkä on nousussa Unicefin tuoreimman raportin mukaan. Perheiden kokema ahdinko näyttäytyy erityisesti pakolaistaustaisten perheiden arjessa. Lapsityövoima ja lapsiavioliitot ovat myös lisääntyneet palestiinalaisten keskuudessa, sillä taloudellinen tilanne on vaatinut perheiltä epätoivoisia ratkaisuja.  Libanonin katukuvassa on yleistä nähdä lasten työskentelevän esimerkiksi kaupoissa.

Perheväkivalta on myös lisääntynyt yhteiskunnallisten sulkujen ja talouskriisin myötä koko Libanonissa. Kassem Aina kertoo, että käsityöt ovat yksi tapa, millä järjestö tukee naisia, jos kotona tilanne on hankala. Naisilla on mahdollisuus mennä päivittäin keskukseen viettämään aikaa toisten naisten kanssa käsitöiden parissa. Se omalta osaltaan tukee myös naisten taloudellista tilannetta. Naisten käsitöitä voi ostaa täältä. 

Libanonin palestiinalaisilla ei pääsääntöisesti ole Libanonin kansalaisuutta, vaikka moni on asunut maassa koko ikänsä. Libanonin palestiinalaisille kohdennetut palvelut ovat usein alimitoitettuja ja palestiinalaisten oikeudet yhteiskunnassa ovat rajalliset. Libanonin väestö kokonaisuudessaan ponnistelee selviytyäkseen useiden kriisien keskellä. Tilanne on entistä haastavampi haavoittuvassa asemassa oleville pakolaisille. Shatilassa asuu palestiinalaisten lisäksi myös paljon syyrialaisia pakolaisia. BAS on sitoutunut toiminnallaan auttamaan koko yhteisöä ja hädässä olevia resurssiensa mukaan. Globaali sosiaalityö ry haluaa muistuttaa maailmaa Shatilan ja palestiinalaisten vaikeuksista “Mielessä Shatila” -kampanjalla 6.12.-23.12.2021: Kampanja 2021: Mielessä Shatila / Shatila in mind.

Tämä teksti on toinen osa Globaali Sosiaalityö ry:n julkaisemasta kaksiosaisesta blogisarjasta, jonka on kirjoittanut sosiaalityöntekijä (YTM) Evelina Sironen, joka asuu Libanonissa ja vieraili marraskuussa 2021 Shatilassa.